Söpö lahjapussi kartongista

Tässä ohje söpön karhun mallisen lahjapussin tekoon. Ohjeita oli vaikea kirjoittaa selkeästi, mutta toivottavasti kuvista on apua.

Tarvitset:

• erivärisiä kartonkeja
• liimaa
• viivoittimen 
• lyijykynän
• tarratyynyn

Ensimmäisenä piirsin kartonkiin lahjapussin mitat. Alla on minun käyttämät mitat, mutta helposti voit tehdä suuremman tai pienemmänkin pussin mittoja muuttamalla.



Työn korkeus on 15cm + takaosan kohdalla oleva karhun pää. Vasemmassa reunassa on sentin liimausvara. Sen jälkeen pussin reuna 2cm. Pussin takaosa 12cm, jonka yläosaan olen muotoillut karhun pään (pää on kuvassa ylösalaisin). Takaosan jälkeen tulee pussin toinen reuna 4cm (2 x 2cm). Tämän jälkeen pussin etuseinä 12cm ja viimeisenä 2cm reuna. Piirsin lyijykynän ja viivoittimen avulla viivat kaikkiin taitoskohtiin. Koko kappale on samasta kartongista leikattu.

Tämän jälkeen taitoin kaikki taitoskohdat, jotka olin merkannut lyijykynällä.



Sitten liimasin molemmat sivut yhteen liimausvaraa apuna käyttäen ja taitoin alareunasta noin 3cm



Käänsin alareunan taitoksen auki ja taitoin sivut molemmista reunoista pussin sisään. Tämän jälkeen käänsin etureunan ja takareunan päällekkäin pohjaksi ja liimasin kiinni.


Ja pussi oli valmis. Puuttui enää vain karhun nenä,korvat ja silmät. Leikkasin ne erillisistä kartongeista ja liimasin pussiin kiinni.



Jotta pussin kansi pysyisi paremmin kiinni, laitoin siihen tarratyynyn. 

Karkkilaatikon uusi ilme

Joulun jäljiltä jäi useita tyhjiä karkkilaatikoita. Päätin tehdä niistä säilytysrasioita askarteluhuoneeseeni. Samalla sain hyvin käytettyä myös askartelutarvikkeitani, joita on päässyt kertymään ehkä hieman liikaakin.

Ensimmäisenä päällystin koko laatikon tällä ruutukuvioisella kartongilla.

Päällystämisen jälkeen oli edessä kivoin osuus, kun sai sommitella laatikon päälle koristeita. Käytin koristelussa erilaisia kartonkeja, kuvioleikkuria, pitsinauhaa, nappeja, pitsikangasta, koristekuvia, kohotarroja ja nauhaa. Lisäksi askarteluveitsellä leikkasin pienen perhosen laatikon päälle. Koristeluun jäi ihan koukkuun! Onneksi on muutama karkkilaatikko vielä jäljellä.

Kaikki koristeet ja kartongit liimasin laatikkoon tavallisella puikkoliimalla. Pitsikankaan liimaamisessa käytin kuumaliimaa.

Tämä laatikko päätyy ompelukoneeni viereen koristeeksi. Samalla sinne saa näppärästi kaikki ompelutarvikkeet piiloon.

. 

Eikä haittaa vaikka jäisi laatikon kansi auki, kun tuli koristeltua myös sisältä :)

Muovipussien ompelua

Sain joululahjaksi ihka ensimmäisen ompelukoneeni. Olenkin nyt kokeillut pieniä ompelutöitä ja innostuin etenkin pussukoiden ompelusta. Eilen kävin kangaskaupassa ostamassa hieman tarvikkeita ja kyselin kristallimuovia (ajattelin hyödyntää joulun karkkipaperit pussukoiden teossa). Sain kristallimuovia ja myyjältä myös kivan vinkin; hänen tyttärensä oli ommellut kauppakassin sulatetuista muovipusseista. Kotiin päästyäni karkkipaperit saivat odottaa, koska kaivoin esiin muovipussit.

Sulattaminen tapahtuu silitysraudan avulla. Ennen sulattamista avasin muovipussit ja leikkasin niistä sopivan kokoisia paloja. Mitä tukevamman "kankaan" muoveista haluaa, sitä enemmän muovipusseja täytyy sulattaa päällekkäin. Koska minulla ei ollut montaa nättiä pussia. Käytin tavallisia muovipusseja kerroksissa. Vain päälle jätin nätin pussin. Minusta palojen sopiva paksuus oli 3-4 pussia. Todellinen paksuus selviää vasta silittämisen jälkeen, kun muovi on kokonaan kovettunut.

Kannattaa huolehtia tuuletuksesta silityksen aikana, koska muoveista saattaa lähteä hajuja sulaessaan. Itse en kummallisia hajuja huomannut, mutta pidin varmuuden vuoksi viereistä ulko-ovea raollaan.

Asetin palat päällekkäin ja silitin kahden leivinpaperin välissä. Näin muovi ei sula kiinni rautaan eikä levyyn. Silitysraudan lämpö kannattaa pitää pienenä. Itsellä oli vähän alle kaksi pistettä. Kannattaa aloittaa alhaisella lämmöllä ja hiljalleen lisätä. Liian kuumalla muovi hajoaa ja käpristyy pitsikuvioiksi. Liian alhaisella lämmöllä taas muovit eivät kiinnity toisiinsa. Silitettäessä muovi kutistuu hieman, jolloin pieniä ryppyjä tulee väistämättä. Täysin sileää pintaa en onnistunut saamaan. Silittäminen vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa. Silitin rauhallisesti joka kohdan läpi muutamaan kertaan. Käänsin muovit välissä ja silitin myös toiselta puolelta.

Valkoiselle muoville kokeilin piirtää permanenttitussilla kuvioita ennen silittämistä. Sekin onnistui hyvin. Alhaalla kuvat muovipusseista silityksen jälkeen. Sitten vain suunnittelemaan erilaisia projekteja.

 Itse ompelin näistä pieniä pussukoita. Laitoin pussukoiden sisälle kankaasta vuorin, mutta se ei ole välttämätöntä. Työstäminen oli helppoa. 

Valmiit pussukat ovat kivoja esimerkiksi meikkilaukkuina. Muovi suojaa hieman kosteudeltakin.

Muotokuvan piirtelyä

Piirrän ja maalaan paljon. Suurimmaksi osaksi teen työni lyijykynällä, mutta sain joululahjaksi 132 Prismacolorin värikynää, joten nyt olen sitten harjoitellut myös värikynillä piirtämistä. Kävin myös värikyniä varten ostamassa värillistä Cansonin paperia, koska värikynien kanssa nämä paperit toimivat hyvin. Nousee vaaleat sävyt kivasti esiin. Halusin tietenkin heti kokeilla uusia kyniä ja paperia, joten päätin piirtää kummitytöstäni muotokuvan. Olen paljon piirtänyt muotokuvia ja etenkin ilmeiden kuvaaminen on mielenkiintoista puuhaa. Käytin mallina kännykällä ottamaani kuvaa ja piirsinkin siitä katsoen mallia. Jos ei paljoa ole piirtänyt, malli kannattaa olla paperillisena versiona, jolloin se näkyy vieressä koko ajan.

Olen huono ottamaan vaihekuvia töistäni, mutta tätä tehdessä yritin välillä malttaa pysähtyä kuvaamaan. Otin kuvat nopeasti kännykällä, joten pahoittelen kuvien laatua.

Tämä on siis minun tapani piirtää muotokuvia. Tapoja on yhtä monta kuin piirtäjiäkin. Eikä kannata välittää vaikkei olisi kunnon kyniä tai hienoa paperia. Minäkin olen pärjännyt monta vuotta ihan tavallisilla puuväreillä. Toki heti kun enemmän lähtee piirtämään, niin kannattaa panostaa myös välineisiin. Kuten minä tässä vaiheessa värikynieni kanssa....

Aloitan aina hahmoittelemalla koko kuvan paperille. Näin välttyy ikävältä perusmokalta, että huomaa jossain vaiheessa kuvan olevan paperille liian suuri tai liian pieni. Koska käytössäni oli värillinen paperi, tein hahmotelman valkoisella kynällä. Se ei kuvatessa näkynyt lainkaan, joten vahvistin rajoja lyijärillä. Tässä vaiheessa kuva näyttää hyvin hassulta, mutta olen jo hahmotellut kohdan silmille, suulle, nenälle ja koko muotokuvalle. Jos ei ole paljoa piirtänyt aiemmin, kannattaa kiinnittää huomiota ihmisen mittasuhteisiin. Helposti silmät piirtää liian suurina ja yleensä myös liian korkealle, jolloin otsa jää lyhyeksi. Silmien paikka on noin puolessa välissä kasvoja.

Seuraavaksi lisäsin työhön kaikki valokohdat, jotka auttavat muotojen hahmottamista. Lisäksi vaaleista väreistä kannattaa aloittaa työn tekeminen, koska vaaleaa on vaikea lisätä tummien kohtien päälle, mutta vaaleaa saa aina peittoon tummilla kynillä...

Kun olin lisännyt valokohdat, lähdin värittämään kasvoja tarkemmin. Jostain syystä aloitan kasvojen piirtämisen aina silmistä. Johtuu ehkä siitä, että silmät tuovat heti eloa työhön. Tässä vaiheessa työ alkaa myös saamaan näköä. Tosin mieheni mukaan näytti tässä vaiheessa vanhalta mummolta, Ei siis vielä tunnistanut aihetta :D

Tämän jälkeen etenin värittämisessä silmien ympäriltä nenään ja suuhun. Käytin todella vaaleita värejä ja niitä suhteellisen voimakkaasti. Hahmoittelin myös vaatteet ja hiusten muodon. Piirtäessä kannattaa tarkkaa katsoa mallia ja värejä voi jopa hieman korostaa alkuperäisestä kuvasta poiketen. Esimerkiksi valkoista väriä käytin rohkeasti hiuksissa, vaikka ne ovatkin oikeasti vaaleanruskeat. Valkoinen väri kuitenkin tuo hiuksiin eloa ja korostaa valokohtia.

Nyt olin saanut koko työn väritettyä ja hahmoteltua. Tässä vaiheessa oli vielä helppo korjata pieniä virheitä tai ilmeen piirteitä. Olin kuitenkin tyytyväinen työhöni, joten enää jäljellä oli varjojen voimistaminen ja kontrastin lisääminen. Käytin kasvojen varjokohdissa harmaata, punaista ja ruskeaa. Voimakkailla väreillä sai kivasti nosteattua piirteitä vielä esiin.

 

Lopussa vielä tein muutaman yksityiskohdan ja työ oli valmis! Piirtämiseen meni aikaa noin kaksi tuntia, joka on minun piirustukselle suhteellisen nopea aika. Otin lopuksi vielä kunnon kameralla yksityiskohtaisemman kuvan työstä.

Porkkanakakku

En ole mikään leipuri, mutta tykkän silti leipoa kaikkea hyvää perheelleni. Useimmiten leivon jo lapsuudesta tutuilla helpoilla ja nopeilla ohjeilla, mutta tämän ohjeen olen löytänyt netistä ja muokannut sitä hieman.

Ainekset:
2 dl sokeria
½ dl fariinisokeria
2 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
½ tl suolaa
¾ tl kanelia
4 dl porkkanaa hienoksi raastettuna
1 dl öljyä
2 kananmunaa

Kuorrutus:
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl tomusokeria
¼ tl vaniljasokeria

tai vaihtoehtoisesti maustettua tuorejuustoa, jolloin vaniljasokerin voi jättää lisäämättä.


Pane uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
Vuoraa leivinpaperilla 20 x 30 cm kokoinen uunivuoka.
Sekoita kuivat aineet kulhossa.
Sekoita porkkanaraaste ja öljy joukkoon.
Vatkaa kananmunat yksitellen sähkövatkaimella taikinaseokseen.
Jatka vatkaamista keskinopeudella pari minuuttia.
Kaada taikina vuokaan ja paista noin 40 minuuttia.
Jäähdytä kunnolla, jotta ei kuorrutus sula.

Vatkaa kuorrutuksen aineet keskenään ja sivele seos kakun pinnalle.
Anna kakun mielellään mehevöityä jääkaapissa 1–2 vuorokautta ennen tarjoilua.
Koristele sitruunamelissalla tai pähkinärouheella tai nopparelleilla yms.


Me koristelimme porkkanakakun tyttäreni kanssa suklaatähdillä. Valitettavasti en huomannut ottaa kakusta kuvaa valmiina, mutta onneksi emme syöneet kaikkea kerralla, niin sain kuvan osittain syödystä porkkanakakusta.